Hyvä Hetki voi tulla milloin vain, kesken työmatkan, nuotion räiskeessä, onkimatkalla - ja joskus jopa unen läpi. Hyvän Hetken tunnistaa siitä, että ajatus on silloin kirkkaimmillaan ja tuee tarve kirjoittaa se muistiin. Monilla on myös tapana kirjata pakkassää tai vaikkapa ensimmäisen kevätlinnun ilmaantuminen muistiin. Jotkut luonnostelevat paperille heinänkorsi suupielessä niittykasvillisuutta ja toisten luovuus inspiroituu kahviloista, ihmisvilinästä, vaimeasta jazzmusiikista, vanhojen kirjojen selkämyksistä, naarmuuntuneista nahkatuoleista, ajan patinasta, espresson tuoksusta tai kynttilänvalosta. Luovuus ei kysy lupaa. Se tulee useimmiten juuri silloin, kun sitä vähiten odotat. Ja jostain syystä nimenomaan käsin hahmotellut ajatukset sytyttävät luovuuden kipinän liekkiin ja siksi paperi on edelleen paras ideoinnin väline.

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Bloggaaja on saanut hienoja viestejä lukijoilta, kiitos niistä kaikista! Julkaisemme töitänne aina kun suinkin ehdimme.

Tällä kertaa julkaisemme hauholaisen nuoren taiteilijan, 15-vuotiaan Karoliinan piirustuksia, jotka ovat mielestämme kerrassaan upeita paitsi värimaailmaltaan, myös tasapainoltaan ja mittasuhteiltaan.


Jotta Karoliinan ei tarvitsisi teipata (pingottaa) paperia alustaan, kuten tässä on tehnyt, lähetimme hänelle valtavan laatikollisen eri kokoisia vesivärilehtiöitämme. Ne ovat valmiiksi lehtiöön pingotettuja eli liimattu kaikilta neljältä sivulta, joten työn voi jättää lehtiöön kuivumaan. Yksi kulma lehtiössä on auki, ja tästä pujotetaan esim. keittiöveitsi sisään ja irrotetaan paperi lehtiöstä sen kuivuttua.


Toivottavasti Karoliina jatkaa lupaavaa taiteilijan uraansa ja lähettää meille jatkossakin kuvia töistään. Bloggaaja toivottaa kaikille oikein hyvää kesää! :)
 

torstai 8. toukokuuta 2014

Bloggaaja kuuntelee aamuisin töihin ajaessaan RadioSuomiPopin Aamulypsy -ohjelmaa. Yksi ohjelman juontajista, Juha Perälä, kertoi viikolla tarinan siitä, miten oli saanut fanipostia, joka kuitenkin oli jäänyt avaamatta ja odotellut vastaustaan alkuvuodesta saakka. Lopulta kirje oli avattu ja Perälä oli korvannut pitkää odotusaikaa vastaamalla fanipostiin kokonaisella kouluvihkolla. Myöhemmin löysin vielä Periksen Instagram-videon aiheesta. Voit katsoa sen täältä:

http://instagram.com/p/nseSNoFMyz/

Kyllä tässä jos missä jo täyttyy hyvän hetken olemus, kun Perälä on lahjoittanut nuorelle fanilleen terveiset vihkon muodossa, jossa se säilyy luettavissa pitkään. Voin oikein tuntea pojan innostuksen hänen selatessaan vihkoaan ja lukiessaan idolinsa käsialalla kirjoitettua viestiä uudestaan ja uudestaan!

Kiitos kauniista ajatuksesta ja vihkon käyttämisestä Perälälle. Bloggaaja lähettää Sanomataloon laatikollisen kouluvihkoja siltä varalta, että Perälä tarvitsee vihkoja jatkossakin :)



torstai 30. tammikuuta 2014

Matkalla



Bloggaaja oli pidennetyllä viikonloppumatkalla Saksassa, Frankfurtissa. Matkassa mukana tottakai matkapäiväkirja. Lähtölentoa odotellessa tapaan vielä lukea muistiinpanot, muistella matkaa ja viimeistellä puuttuvia kohtia. Muistiin merkattuja asioita ovat ainakin ravintolat, niiden sijainti ja tunnelma sekä syödyt ateriat erikoisuuksineen ja arvosteluineen. Sekä toki mikä tahansa yllättävä tapahtuma matkan aikana. Matkapäiväkirjani takakannessa on tasku, johon vielä sujautin talteen museolipun ja kauppakuitin.

Mitä te tapaatte kirjoitella matkoiltanne muistiin?

maanantai 20. tammikuuta 2014

Vesiväreilyä




Bloggaaja tuumasi viikonloppuna, jotta voisi pitkästä aikaa maalailla. Pidän erityisesti vesivärilehtiöistä, joissa sivut ovat liimattu nippuun - laveeratessa ei pääse paperi kipristymään eikä tarvitse erikseen pingottaa paperia kuivumaan. Nyt kuitenkin laatikosta löytyi vain irtoarkkeja - tosin niistä irtoaa aivan toisenlaista kutinaa siveltimeen, ihan kuin ei tarvitsisi niin kamalan vakavasti maalailla, sen kuin leikkii väreillä ja vaihtaa arkkia mielensä mukaan. Jotakin kovin inspiroivaa on myös maalaustarvikkeiden valmistelussa ja asettelussa. Sen suorastaan tuntee hyppysissään, luovuuden purskeen, joka pyrkii ulos. Kunhan vain viimein tarttuu siveltimeen ja antaa mennä.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Kirje

Joskus Hyvä Hetki voi tulla aivan yllättävästä suunnasta. Bloggaajan päivän paras hetki oli postin jako ja aivan erityisen kirjeen saapuminen.



Tässä hieman taustatarinaa kuvalle:

Jokin aika sitten minulle soitti äiti-ihminen, joka kertoi poikansa kirjoitusharrastuksesta. Poika oli ihastunut valmistamiemme kouluvihkojen kansissa esiintyvään hahmoon nimeltä Välkky. Kävi ilmi että Välkky oli alkanut seikkailemaan siinä määrin pojan tarinoissa, että vihkot olivat loppuneet kesken. Koulusta ei luvattu luovuttaa enempää vihkoja pojan harrastustoimintaa tukemaan eikä äiti ollut löytänyt kyseisiä kirjoitusvihkoja yhdestäkään kaupasta. (Se ei sinänsä ole ihme, koska niitä valmistetaan pääasiassa ainoastaan tukuille.) Äiti vielä mainitsi että vaikka ei kokonaisia vihkoja saisikaan, yhdet vihkonkannetkin riittäisivät, hän sitten nitoisi ne johonkin toiseen vihkoon kiinni. Pojalle oli tärkeintä, että kun Välkyn seikkailuista kerran kirjoitetaan, niin täytyyhän sankarin näkyä teoksen kannessa.

Bloggaaja ei tyytynyt lähettämään pojalle yksiä vihkonkansia, vaan etsi varaston uumenista kokonaisia kansiarkkeja joissa niitä on useita, lähetti ne kopiointiluvan kera ja pisti matkaan vielä läjän valmiitakin vihkoja. Sen verran mielissään hän oli pojan kirjoitusharrastuksesta ja ihastuksesta Välkkyyn.

Vaan mitä toikaan posti kiitokseksi? Paketin, jossa oli pojan kirjoittama kirje ja äidin mukaan pakkaama konvehtirasia. Kirjettä lukiessa ei ollut bloggaajalla liikutuskyynel kaukana. Konvehtirasia nautittiin seuraavalla kahvitunnilla ja koko Paperipisteen väki ihasteli kirjettä.

Toivomme koko sydämestämme pikku Matiakselle perheineen mukavia kirjoitushetkiä!